Matilda Tenkasen puhe, joka mm. tekstin tarjoamista viitteistä päätellen on pidetty koulun raittius- ja urheilukerhon tms. kevätjuhlassa Mynämäen Ihalaisten kansakoululla 30.4.1932

Hyvät ystävät ja kylänmiehet!

Olemme taas kokoontuneet juhlimaan kevättä ja raittiutta. On aprillin päivä tänään, mutta ei juhlamme toki mitään aprillipilaa ole. Huomennahan se kevään juhlapäivä, Vappu, vasta on, mutta kun se nyt tänä karkausvuonna on sattunut sunnuntaiksi, joka ei sovellu meidän kansakouluväen juhlapäiväksi, niin nauttikaamme sen riemut jo tänään. Ja tuskinpa teillä, lapsukaiset, olisikaan enää niin hauskaa juhlassamme sunnuntaina, sillä seuraavan päivän, lukuvuoropäivän surkeus kai turmelisi mielessänne juhlailon.

Niinpä niin. Vuosi on taas kulunut siitä, kun viimeksi vietimme tällaista juhlaa. Olemme siis kaikki vuotta vanhempia ja toivottavasti vuotta viisaampiakin. Kuten näette, on seuramme nyt pienempi kuin viime keväänä. Jatkolaisia on enempi kuin puin puolta vähemmän. Tuolla luokan takana on vain 10-lukuinen opinhaluisten uskollinen kantajoukko. Heitä ei ole joulusta lähtien ollut pakkoa jatkaa opiskeluaan, mutta ovat he sen kuitenkin tehneet tyydyttävällä harrastuksella. Palkinnoksi siitä saavat he tänään jokainen todistuksen, joka on toivottavasti osaltaan auttava heitä elämän ankarassa leipätaistelussa.

No. Ja sitten kai kaipaatte täällä kouluperheemme pienimpiä, nimittäin alakoululaisia. Tai kaivannettekohan heitä? - Ne pienokaiset eivät kai ole oikein huvitettuja teidän juhlistanne, sillä ohjelmainne sisältö käynee yli heidän ymmärryksensä. Ja onhan täällä teidänkin hauskempi hääriä, kun ei huone ole niin tupaten täynnä.

Niin. Kulunut vuosi on tuonut paljon muutoksia. Muuan muassa on, kuten tiedätte, kieltolaki kumottu. Alkoholikuningas on päässyt vapaaksi näennäisestä vankeudestaan. Ei kyennyt kieltolaki sitä niin kytkemään, ettei se olisi päässyt myrkkyään levittämään kaikkialle. - Aika on näyttävä, onko juoppous nyt lisääntyvä, kun alkohoolin myynti ja nauttiminen on taas vapaata. Luulisin, että tämä vapaus, joka nyt on jokaisella alkoholiin nähden, kehoittaa jokaista taisteluun juoppoutta vastaan. Toivon, että mitä ei pakko saanut aikaan, sen saisi aikaan vapaus. Onhan aina kauniimpaa se hyvyys, jota osoitetaan vapaasta tahdosta, kuin se, jota on osoitettava pakosta. Miten paljon hauskempaa on esim. vanhemmista, jos heidän lapsensa vapaasta halusta lukevat läksynsä ja ovat siivoja koulussa, kuin että he tekevät sen vain pakotettuina ja rangaistuksen pelosta. Niinpä kasvakoon teistäkin, rakkaat lapset, jaloja kansalaisia, jotka vapaasta tahdosta ja sydämen halusta ovat raittiita ja aina ja kaikkialla koettavat taistella juoppoutta vastaan. Raittius on kansan onni, juoppous on sen kirous.

Ja nyt soikoot laulunne ja kaikukoot sananne tässä juhlassa kevään kunniaksi ja raittiuden lisääntymiseksi kansamme keskuudessa!