13.7.2001
Aulis Tenkanen

ELINA AKKASEN KOTIKYLÄ 1700-LUVULLA

Sakkolan seudun asukkaat olivat 1700-luvulla pääasiassa äyrämöisten, Stolbovassa v. 1617 solmitun rauhan jälkeisenä aikana Äyräpään kihlakunnasta muuttaneiden asukkaiden jälkeläisiä. Äyräpään kihlakunta, johon kuuluivat silloiset Muolaan, Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjät, sijaitsi Sakkolan pitäjän naapurissa Vuoksen virran yläjuoksun varrella. Äyräpäästä muutti lähinnä kruununtorppareita ja tilatonta väestöä, todennäköisesti oman tai edullisen vuokratilan ja kevyempien rasitusten toivossa, kun Sakkolan seudun kreikkalaiskatolinen kantaväestö, pääasiassa vuokraviljelijöitä, oli vähäisiä rippeitä lukuun ottamatta paennut ruotsalaishallintoa Venäjälle. Äyrämöiset olivat Novgorodin rauhassa v. 1323 Ruotsin puolelle jääneiden kreikkalaiskatolisten karjalaisten jälkeläisiä, jotka ruotsalaishallinto oli ankarin keinoin kasvattanut tunnustamaan aluksi katolista ja myöhemmin luterilaista uskoa.

Enkkuan seudun Akkaset eivät näytä olleen Pyhäjärven Korkkalan, äitini kotikylän varhaisimpia luterilaisia asukkaita, heitä on saattanut tulla Sakkolasta ja kauempaakin, esim. Jääsken kihlakunnasta, johon kuuluivat mm. Kirvu ja Ruokolahti, sekä Kurkijoelta.

Pyhäjärven henkikirjoja on vuodelta 1724 säilynyt kaksi versiota, joista toisesta, ilmeisesti vanhemmassa, oli unohtunut kylän otsikko. Enkkuan seudulla oli tuolloin kaksi Akkasten taloa, toisessa isäntänä Johan (Juho) Ackain, johon oli liitetty merkintä gl. eli vanha (yli 63 v.)., toisessa Lucas Ackain, 27 v. Edelliseen taloon oli uudemmassa, ilmeisesti tarkistetussa versiossa kirjattu lisäksi talon vanhaemäntä Helena Henrichin (Heikin) tytär, molemmissa versioissa poika Jöran (Yrjö), 32 v., tämän vaimo Maria Antintytär, 30 v. ja näiden 4-vuotias tytär Helena, 2½-vuotias poika Johan (Juho), yksivuotias tytär Maria. Jälkimmäiseen taloon oli kirjattu isännän lisäksi 22-vuotias vaimo Elisabeth (Liisa) ja tytär Birgita (Riitta), vanhemmassa versiossa 1-vuotiaaksi, uudemmassa 3-vuotiaaksi merkitty.

Pyhäjärven ensimmäiset rippikirjat ovat vuosilta 1737-44. Enkkuan seudun osalta ne näyttävät tosin alkavan vasta 1741. Tuolloinkaan siellä ei ollut enempää kuin kaksi taloa (savua eli savupirttiä), toisessa isäntänä Johan (Juho) Ackainen, toisessa Lucas (Luukko) Ackainen . Syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloita on säilynyt 1720-luvulta alkaen, joskin ne ovat alkuvaiheessa lyhyitä ja puutteellisia.

Johan (Juho) Ackain haudattiin 19.7.1747 95-vuotiaana, hänen vaimonsa Helena Savolainen 4.6.1738 70-vuotiaana. Heidän jälkeläisiään tavataan 1700-luvulla Korkkalan maakirjakylän talossa n:o 1, joka sai vuoden 1905 maakirjassa siitä vanhastaan käytetyn nimen Akkala, ja myöhemmin ainakin talossa n:o 3, joka sai nimen Kankaala.

Rippikirjassa toisena mainitun talon isäntänä oli Lucas (Luukko) Ackain ja emäntänä hänen vaimonsa Elisabeth (Liisa) Wuohelainen. Lucas kuoli v. 1772 79-vuotiaana, joten hän oli syntynyt noin 1693. Hänen vanhempansa olivat Anders (Antti) Ackain ja Maria Ingin, haudattu 13.10.1745 90-vuotiaana. Heidän jälkeläisiään tavataan myöhemmin etenkin Korkkalan kylän talossa n:o 2, joka sai vuoden 1905 maakirjassa nimen Maljakko. Talo tunnettiin kuitenkin vanhastaan Luukkolan nimellä; vielä 1930-40-luvullakin sen silloista omistajaa Matti Juhonpoika Akkasta kutsuttiin Luukkolan Matiksi.

Korkkalan kylään ei kuulunut enempää kuin kolme maakirjataloa. Ensimmäinen talo oli merkitty Johan (Juho) Luukkaanpoika Ackaisen nimiin, mikä näyttää tarkoittaneen samaa Johania, joka oli mainittu jo vuoden 1724 veroluettelossa. Toinen, varakkaampi talo, oli merkitty Lucas Andersinpoika Ackaisen nimiin. Kolmas, Henrich (Heikki) Ackaisen talo, oli vuoden 1727 revisiomaakirjassa merkitty autioksi. Sellainen merkintä ei välttämättä tarkoittanut sitä, etteikö siinä asuttu, vaan sitä, että talo ei ollut pystynyt suoriutumaan maaverostaan, joten sitä uhkasi täydellinen menetys valtiolle ja isännän vaihdos. Vuoden 1731 henkikirjassa kylään oli kirjattu vain kahdeksan henkeä (15-63-vuotiasta). Koko Enkkuan seudulla ei ollut enempää kuin 18 henkikirjoitettua.

Lucas Ackaisella oli mm. Lucas-niminen poika, joka oli kastettu 2.3.1729. Kastettujen luettelossa ei ollut mainittu hänen äitinsä nimeä, ei myöskään isän kotikylää. Itse asiassa tätä poikaa ei löydy lainkaan rippikirjasta Lucas vanhemmalle ja hänen vaimolleen Elisabeth Wuohelaiselle merkittyjen lasten joukosta. Lucas vanhemman ensimmäisen lapsen Brigitan (Riitan) kuoltua 23.2.1783 tämän molemmat vanhemmat oli mainittu, samoin Luukkaan kahdeksannen eli viimeisen lapsen Elisabethan kuoltua. On oletettu, että kaikki lapset olivat saman Lucas Ackaisen ja Elisabeth Wuohelaisen yhteisiä. Näin siitäkin huolimatta, että seitsemännen lapsen, 1.9.1737 kastetun Anna Ackaisen kuoltua 24.5.1770 hänen äidikseen oli kirjattu Walborg (Varpu) Wuohelain. Kun Pyhäjärven rippikirjasta ei sen enempää kuin vihittyjen ja kuolleidenkaan luettelosta löytynyt sellaista avioparia kuin Lucas Ackain ja Walborg Wuohelain, on oletettu, että Annan äidin kohdalla oli tapahtunut kirjaamisvirhe. Lisäperusteluna on se seikka, että Luukkaan lasten nimissä ei lainkaan esiinny Walborgia, mutta Elisabeth ja Elisabetha kyllä esiintyvät.

1700-luvulla Venäjät keisarit tai keisarinnat lahjoittivat suuren osan Vanhaa Suomea aatelisille sotapäälliköilleen tai virkamiehilleen palkkioksi heidän palveluksistaan; sitä olivat ruotsalaisetkin hallitsemillaan alueilla harrastaneet, myös Pyhäjärvellä. Se merkitsi alkuaan sitä, että lahjoitusmaan talonpojat maksoivat veronsa lahjoituksen saajalle, joka sai pitää niistä 2/3. Ruotsin valtakunnassa tilan maavero oli yleensä melkein yhtä suuri kuin koko sen nettotuotto, siis maanomistajan kannalta hyvin ankara. Kun Venäjään liitetyssä osassa v. 1728 toimitetussa maaverojen tarkastuksessa otettiin huomioon sodan aiheuttama tilusten rappeutuminen, maaverot muodostuivat Pyhäjärvellä lahjoitusmaakauden alussa yleensä kohtuullisiksi, kohtuullisemmiksi kuin Ruotsiin kuuluvassa osassa Suomea.

Vuoden 1770 henkikirjan mukaan (nuorempi) Lucas vaimoineen asui Gårkan maakirjakylän talossa n:o 1. Tällä kertaa taloon oli henkikirjoitettu kymmenen henkeä. Tilan verotusarvo oli vain ¼ aateria. Kaipa se kuitenkin sarkajaossa olevat peltotilkut, niityt sekä yhteismaiden kaskivainiot, metsät, kotieläimet ja kalaisan Pyhäjärven antimet huomioon ottaen tarjosi asukkailleen välttämättömät luonnontuotteet, metsästys toi ruokapöytään hieman vaihtelua. Vuoden 1728 verorevision mukaan ¼ aaterilta oli maksettava lahjoitustilojen isännille 64 kopeekkaa rahaa, 1 tynnyri ruista, 0,5 tynnyriä ohraa, 0,3 tynnyriä kauraa, 80 kg heinää, 0,6 kg voita, 0,3 kg villoja, 1/3 lammasta, 1,2 kanaa ja 25 kananmunaa, minkä lisäksi oli tehtävä ropottia 15 päivää, puoleksi jalkamies-, puoleksi hevospäivinä. (Väinö Kaasalainen, toim.: Sakkolan historiaa, 1951 s. 31- 32).

Vuonna 1775 valmistui Enkkuan seudusta lahjoitusmaakartanon isännän tilaamana maanmittarin laatima verollepanokartta. Kartalla oli Korkkalan kylästä käytetty myös nimitystä Ackalanmäki. Kartasta ja sen selityksestä ilmenee mm. lahjoitusmaatilusten sijainti ja laatu, asukasluku ikäluokittain sekä karjan määrä. Korkkalan kaikki tilukset sijaitsivat mantereen puolella, talot ja pellot kylätien länsipuolella, myöhemmin rakennetun koulun tontista Kiskonsaaren suuntaan leviävällä niemellä. Kolmen talon verotusarvo oli yhteensä 1½ aateria. Asukkaita oli kaikkiaan 40, aviopareja 6 ja talouksia (ruokakuntia) myös 6. Heillä oli 16 hevosta, 38 lehmää, 28 hiehoa ja 70 lammasta. Vuoden 1771 henkikirjassa talojen 1-2 yhteenlaskettu verotusarvo oli vielä ¾ aateria, talo n:o 3 oli autio.