Kirjailija Martti Tenkasen laulu (1967) isovanhemmilleen Martti Antinpoika Tenkaselle ja Anna Pekantytär Meskaselle
Sävel: Kodin kynttilät

Sinut mummini muistan ain armaan,
kotikielesi Karjalan maan,
äänes sointi jo kanteleen lailla
saa mun henkeni näin laulamaan.
Sinun katseesi hellän ain muistan,
kättes käynnin kun piiraita teit,
saunamatkat ja senkin mä muistan,
kun sä ristiin mun sormeni veit.

Mutta muistan myös ukkini uljaan
isoisäni herttaisen tuon.
Sanat sattuvat kertoi hän varmaan,
niistä mettä mä vieläkin juon.
Kertoi kaskuja Karjalan mailta,
sodan soittelot haasteli hän,
tuulen tuiskut kun myllersi maita,
poltti poroksi, niin kaikki män.

Kirkonkellot kun kerran soi hiljaa,
teille lapset, ne tuo sanomaa:
Nyt vain niitetty aittahan viljaa,
kyllin kypsänä viel orastaa.
Silloin aurinko kirkkaimmin paistaa,
kevät kaunehin, puut kukoistaa,
ikikäköset Karjalan mailla
meille kauniimmin taas kukkuaa.