MUISTAN SAKKOLAA

Terve veikko! Terve sisko!
niinhän täällä sanat soi,
käypi kätten lämmen pisto,
sydän syystä karkeloi.

Tapaat jälleen vanhat veikot,
nuoruusaikain aattelot:
Voimas ehkä nyt jo heikot,
silti hauskat haastelot.

"Mitäs kuuluu?" niinhän siellä
Sakkolassa kysäistiin
kirkkomäellä, kirkkotiellä,
luokse tuttu nykäistiin.

Kiitos, kiitos sakkolaiset!
Kertoilla kun saan mä nyt.
Muistot sieltä monenmoiset,
sieltä sukuin syntynyt.

Muistat ehkä pitkän miehen,
vanhan Martti Tenkasen,
Saaprun miehen herkkämielen,
muistat tasatukkaisen.

Sieltä, Karholasta muutti
tosin kerran Saapruhun,
mutta Sakkolaan ain kulki
pyhin virren veisuhun.

Usein minut, "kaima-Martin",
vierellensä viepi hän
kirkkoon, siellä nousin parviin,
sieltä kun näin enemmän.

Näin mä kiinnyin sakkolaisiin,
kansaan, kirkkoon, Karholaan,
Kiinnyin nuoriin, sukulaisiin,
jopa koko Sakkolaan.

Muistan sieltä kasvot kaikkein,
ehkä nyt jo muuttuneet;
muistan kilvat jossa melkein
voitit vierel vierineet.

Näköalat armaat, aukeet --
muistan, sorjan Suvannon,
kesäpäivän kedot raukeet,
peltoin, niittyin kukinnon.

Muistan muodot nuorukaisten,
veljet, kasvinkumppanit,
nimet tutut sankareitten
joille kuuruin kumarsit:

"Ilman teitä, miesten miehet,
kuinka oisi käynytkään?"
Soisko enää nämä kielet,
virsi pyhä ensinkään? --

Uhrinne ol´ totta, suuri
-- henki, veri hyytynyt. --
Pääni painain kuiskaa suuni:
"Kiitos, veli hiljennyt!"

*

Mitä Sakkolasta muistain
kertoisinkaan? Kerron sen:
Vuoksi juoksi hyrskyin, luistain
Kiviniemen koskehen.

Sieltä vedet vellovaiset,
sinne missä taipaloiset
eli alla auringon

Kyntäin, kylväin, Laatokasta
siikaa, lohta ammentain.
Sepä miestä hauskaa vasta,
poikasna kun nähdä sain.

*

Vaan ei laulu Sakkolasta
opisi laulu laisinkaan,
jos ei virttä porsahista,
tutut kautta Suomenmaan.

Sakkolainen porsaskupsa
-- kuulkaas -- patsaan tarvitsee,
Missä naku, korva lupsa,
myyjä hymyin haastelee:

"Pyhäjärven pyyntimailta
possun tämän tapasin,
mutta varmaa, meidän mailta
sukuns ompi kotoisin!

Kärsä, kyljet siksi somat,
näätähän, hyvä ostaja.
Säkkiin vain, niin omas ovat,
rotuporsaan hakija!"

Eikä puhe valhet ollut,
mainosta vain makeaa;
Sieltä, Sakkolasta tullut
olkin emo karsinaa!

*

Mitä vielä viimeiseksi
teille, tutu kertoisin?
Ehkä kaiken päätteheksi
päätän näihin sanoihin:

Laske leikki leppoisasti,
Kerro miesten mielityöt,
kynnöt, kylvöt, rattoisasti
haasta päivät, haasta yöt.

Mutta myöskin kerro, muista:
Elämä on vakavaa.
Askelkaan ei meiltä luista
ilman armon Jumalaa.

Tämän tiedon Sakkolasta
lapsena jo omaks sain.
Nyt en tiedä paremmasta,
vaikka sitä joskus hain.

Siksi heimo hymysuinen,
muistaessa Sakkolaa,
muista kirkkos honkapuinen,
muista isäin Jumalaa.

Ja sä nuori sakkolainen,
kuule vielä sanat nää:
ole kansa karjalainen,
Älä tänne iäks jää!

(Leike Pyhäjärvi-lehdestä Martta ja Elsan Tenkasen kokoelmissa, kronikka esitetty Sakkola-juhlassa 1955)