27.11.2011 Aulis Tenkanen

SAKKOLAN TENKASTEN SUKUNIMESTÄ

Tenkanen on kelpo sukunimi, jonka ääntämisestä ulkomaalainenkin yleensä jotenkin selviää - siinähän ei ole ää-kirjainta eikä öötä, jotka puuttuvat monen maan kirjaimistosta.

Aikaisemmissa sukukokouksissa on jo todettu, että kaikki Tenkaset eivät kuulu samaan sukuun. On myös todettu, että kaikki Tenkaset eivät ole sukunimeltään Tenkasia.

Varhaisia Tenkasia arkistoista pitkään etsittyäni uskallan kuitenkin nyt väittää, että Sakkola-lähtöisten Tenkasten alkuperäinen sukunimi ei ehkä ollutkaan Tenkanen, Tenka tms. Miksi näin?

Henkilön tunnistamiseksi käytettiin lisänimiä, joita oli monenlaisia. Jos miehen etunimi oli esim. Ambrosius, häntä saatettiin nimittää lyhyemmin Brusiukseksi ja kansanomaisemmin vain Prusiksi. Jos hän asui Tengan talossa, jossa oli aikaisemmin asunut Tenka-niminen karjalainen ortodoksi., Brusiusta voitiin kutsua Tengan Prusiksi erotukseksi kaimoistaan, jotka asuivat muualla. Asiakirjoihin kuitenkin oli tapana merkitä ensin ristimänimi ja sen perään lisänimi. Länsi-Suomessa asiakirjoihin merkittiin usein etunimen perään isän nimi eli patronymi, Itä-Suomessa sukunimi. Viipurin Karjalassa länsisuomalainen ja itäsuomalainen nimikulttuuri kohtasivat. Länsi-Suomesta tulleille papeille ja kirjureille, varsinkin äidinkieleltään ruotsalaisille karjalaisten sukunimet olivat outo perinne, jonka etuja henkilöiden tunnistamisessa monien kaimojen joukosta ei ehkä osattu riittävästi arvostaa. Siltä se näyttää esimerkiksi Jääsken ja Ruokolahden kirkonkirjoja ja henkikirjoja tarkasteltaessa.

Ruokolahden Immalanjärven kylässä on jo 1620-luvulla merkitty ruotsinkieliseen veroluetteloon isännäksi Brusius Denga, karjalaisittain Prusi Tenka.

Vanhemmiten Prusi muutti kuitenkin yhteistalouteen, jonka päämieheksi oli merkitty hänen veljensä ilman muuta lisänimeä kuin isän nimi. Talon nimeksi on osoittautunut Huuhtanen, joka oli samalla vanha jääskeläinen sukunimi. Prusi Tenka esiintyi henkikirjassa Huuhtasen taloon muutettuaan vain Brusius Michellsonina eli Prusi Mikonpoikana.

Huuhtasen talo mainittiin 1650-luvun puolivälistä lähtien henkikirjoissa monet vuodet ratsumiestalona, joka oli vapaa jalkaväenotosta. Mutta vuoden 1690 tienoilla sotaväenotto organisoitiin uudestaan ja Huuhtasen talo joutui samaan jalkaväkiruotuun Prusi Tengan talon kanssa. Ruokolahdella ruotuun kuului keskimäärin neljä taloa. Näiden tehtävänä oli yhteisvastuullisesti hankkia Viipurin läänin jalkaväkirykmenttiin sotamies ja kustantaa tälle torppa peltotilkkuineen. Ruokolahden komppanian ruodusta numero 36 muodostui Tenkasen ruotu. Tähän ruotuun joutui Prusi Tengan jälkeen Erkki Erkinpoika Huuhtasen talosta ja suvusta.

Sotilastorppa oli varmaan tarkoitus järjestää Tengan talon maalle, koska Erkin sotilasnimeksi tuli Tängain >Tengain>Tenkanen. Hän avioitui Viipurin maaseurakuntaan kirjatun Malin Matintytär Mustosen kanssa 1694 ja osallistui Narvan linnoitustöihin ainakin v. 1696 ja Suuren Pohjansodan operaatioihin Riian seudulla v. 1700. Hän kuului nuoren Kaarle XII:n aikaisiin sotilaisiin, joita on kutsuttu karoliineiksi. Karoliinit saavuttivat aluksi suurta mainetta torjumalla v. 1700 Narvassa venäläisten valloitusyrityksen. Mutta siihen aikaan sotamies Erkki Tenkanen näyttää olleen lähes 70-vuotiaan eversti Zacharias Aminoffin mukana muualla.

Vuonna 1700 alkanut ja vasta 1721 päättynyt Suuri Pohjansota romahdutti Ruotsin imperiumin ja harvensi vahvasti suomalaisten nuorten miesten joukkoa. Tilannetta pahensivat katovuodet 1704-1709 sekä rutto Helsingissä ja Turussa vuonna 1710. Tenkasen ruodusta joutui Viipurin läänin jalkaväen ylimääräiseen pataljoonaan (ns. kaksikaspataljoonaan) ainakin Tuomas Tuomaanpoika, joka mainitaan vuoden 1707 katselmusrullassa Ruokolahden komppaniassa. Kun hänen sotilasnimeään ei mainittu, se oli ilmeisesti ruodun nimi Tenkanen, olipa hänen sukunimensä mikä tahansa. Hän saattoi olla henkikirjassakin mainitun (Huuhtasen) Tuomas Juhananpojan poikia, mutta yhtä hyvin jonkin muun talon poikia samasta ruodusta. Ruotutalolla tai ruotumieheksi valitulla oli sitä paitsi oikeus pestata sijaisekseen palkkamies muualta samasta läänistä. Rauhan aikana se oli jokseenkin yleistä, varsinkin sotavuosina se muodostui kalliiksi.

Vuoden 1709 Viipurissa pidetyn katselmuksen rullassa Ruokolahden komppaniaa ei mainita lainkaan. Se on voinut suurelta osin tuhoutua ylipäällikkö Georg Lybeckerin johtamalla onnettomalla sotaretkellä Inkerinmaalle, Pietarin seudulta Kolkanpäähän lähelle Narvan kaupunkia. Ruotu oli yleensä velvollinen toimittamaan riveistä poistuneen miehen tilalle uuden, joka valittiin vuoden lopulla pidetyssä kokouksessa.

Sakkolan Tenkasten kantaisän Jöran Tengasen eli Jyri/Yrjö Tenkasen syntymävuodeksi on laskettu ilmoitetun kuoliniän perusteella 1688. Henkikirjaan hänen olisi pitänyt ilmestyä vuonna 1704.

Kun venäläiset elokuussa 1704 hyökkäsivät Narvaan, puolustajat hävisivät ja useimmat taistelussa eloonjääneet joutuivat sotavankeuteen. Mm. eversti Jurgen Johan Lode ja majuri Adam Reinhold Nieroth Hämeen, Savon ja Viipurin läänin ylimääräisestä jalkaväkirykmentistä vietiin Nizni Novgorodiin. Vankeudesta selvinneet pääsivät palaamaan kotimaahansa yleensä vasta rauhan tultua. Pääosa vangituista oli alempiasteista sotaväkeä, mutta myös armeijaa seurannut siviiliväestö kuten sotamiesten vaimot, rengit ja piiat vietiin Venäjälle.

Sama toistui kun venäläiset hyökkäsivät keväällä 1710 Viipuriin, joka kolmisen kuukautta ilman ulkopuolista apua taisteltuaan joutui antautumaan kesäkuussa. Vangiksi vietiin tällä kertaa mm. Viipurin läänin ylimääräinen jalkaväkirykmentti sekä huomattava joukko puolisiviilejä ja siviilejä.

Valitettavasti sotilasasiakirjat Viipurin jalkaväkirykmentistä sotavuosilta ovat pääosin tuhoutuneet, joten emme tiedä, oliko niissä mainittu Jöran Tengaista eli Yrjö Tenkasta, Sakkolan Tenkasten kantaisää. Myös henkikirjoja ja kirkonkirjoja on runsaasti tuhoutunut, sikäli kuin niitä on voitu pitkän vihollismiehityksen aikana laatiakaan.

Mutta kantaisään liittyy eräitä tietoja, jotka tarjoavat sentään jotain valaistusta asiaan.

Elokuvaaja Reino Tenkanen kertoi kuulleensa nuorena miehenä Pyhäjärven Saaprussa Aapro Martinpoika Tenkaselta, että kantaisä olisi ollut sotavankina Nizni Novgorodissa, mutta hyvänä ampujana päässyt turkismetsästäjäksi jonkin paronin palvelukseen. Kun tähän vielä yhdistetään miehen lisänimi Tengain tms., on syytä epäillä, että hän oli lähtöisin Tenkasen ruodusta. Sellainen löytyi vain Ruokolahden Immalanjärven kylästä, nykyisen Imatran kaupungin alueelta. Mutta jos hän oli ruotusotamies tai sellaisen sijainen, hänen sukunimensä saattoi olla jokin muu – tai hänellä ei ollut lainkaan vakiintunutta sukunimeä, mutta esimerkiksi asuintalonsa nimestä johdettu lisänimi (niinpä äitini isää Aapro Akkasta voitiin kutsua Luukkolan Matiksi erotukseksi kylän toisesta Aapro Akkasesta).

Suomen Sukututkimusseuran kopioimista seurakuntien historiakirjoista varhaisimmat Tenkaset löytyvät Etelä-Savosta:

30.5.1712 kastettiin Puumalan seurakunnassa Honkamäen kylästä Maria Michelsdr Sawolaisen Peer-niminen poika, synt. 18.5.1712; isäksi oli tulkittu kopiokirjaan Per Nichelsson Tengain, mutta minusta Michelsson on alkuperäkappaleen filmiltä katsoen oikeampi tulkinta

11.4.1714 vihittiin Berthyl Michelsson Tengain Jääsken pitäjästä ja Carin Jos:dr Sinckoin Sulkavan seurakunnasta.

Tuohon aikaan Viipuri lähiseutuineen oli venäläisten miehittämä ja siviiliväkeä ilmeisesti evakossa miehittämättömillä alueilla. On mahdollista, että Per (Pekko) ja Berthyl (Perttu) olivat Mikko Tenkasen poikia lähtöisin Jääsken pitäjästä. Ikänsä puolesta Jöran (Yrjö) Tenkanen sopisi samaan veljessarjaan, mutta kirjallisia todisteita ei ole löytynyt.

Kun sukunimilakia ei ollut, Jääsken pitäjässä ei siihen aikaan ollut tapana kirjata talonpoikaisia sukunimiä, pikemminkin asuintalon mukaan annettuja lisänimiä, päinvastoin kuin Etelä-Savon seurakunnissa. Tulivatko Pekko ja Perttu sitten kirjatuiksi sukunimellään vai veljensä sotilasnimellään vai jostakin muusta syystä, on jäänyt arvoitukseksi. Ainoalta mahdollisuudelta, joka näyttäisi eräin varauksin sopivan em. veljessarjan ja sen isän etunimiin Jääsken (Pohjansodan jälkeen Antreaksi nimitetyn osan) pitäjässä kirkonkirjojen ja vuoden 1701 henkikirjan mukaan, näyttäisi Ollikkalan kylän sivutalo samannimisessä kylässä, keitä he sitten suku- tai lisänimeltään olivatkaan. Kansan suussa molempia voitiin käyttää, varsinkin jos saman sukunimen kantajia oli aikojen kuluessa siunaantunut kylään suuri joukko. Ei ole mahdotonta, että sivutaloa on kutsuttu Tengan taloksi, mutta sitovaa todistetta siitä ei ole.