Matilda Tuomontytär Tenkasen juhlakronikka sisarensa Marian täyttäessä v. 1946 75 vuotta

Muistelmia Maria-siskon elämäntaipaleella

16.6.1871 - 16.6.1946

Siellä synnyit siskoseni,
Pyhäjärven rantamalla,
pieness´ äijän kartanossa.
Aallon loiske tupaan kuului,
rantahaapainkin humina.

Äijän tupa ahtahaksi
alkoi käydä - perhe kasvoi.
Laittoi taatto uuden tuvan
ylös männikkömäelle
aivan kirkon naapuriksi.
Sinne muutti perheinensä.
Siellä uusia vesoja
ympärille emäpuitten
nousi aina silloin tällöin.

Oli lasten lysti olla:
järvi välkkyi pellon alla,
mäntymetsä pohjan puolla
esti kylmät tuulen puuskat
pääsemästä pihamaalle,
jonka kuivall´ hietikolla
viisi lasta leikitteli:
Juho, Marja, Eudo, Ida
sekä pieni Henrik-veikko.

Väliin alakartanossa
käytiin äijän, mummin luona.
Pironaa se mummi keitti,
antoi sitä vunukoilleen.
Ai, kuin oli herkullista
pirona tuon mummikullan!

Usein lapset riemuissansa
äijän rantahan ravasi.
Uintihan se paras lysti
oli kesäkuuman aikaan.
Ahti aaltojen isäntä
vaaniskeli siskoksia,
kaatoi Juho-veikon laivan,
aikoi ryöstää pienokaiset.
Muttei saanut sittenkään se
heistä yhtään saaliiksensa.

Talvet kukkamäkinensä,
joulujuhlat, laskiaiset -
voi, kuin hauskat nekin oli!
Kului aika juoheasti
äidin armaan hoivatessa.

Saatiin sitten Aron-veikko
siskossarjaan, mutta eipä
kestänehet äidin voimat
enää tätä koetusta.
Tuoni otti omaksensa
äitikullan lapsosilta.

Äidin toimiin jouduit sinä,
Marja-sisko, vaikka lapsi
itse vielä silloin olit -
yhdeksän vain vuotta sulla.

Saitte sitten äitipuolen.
Hänpä tuotti uuden huolen:
nainen piti tulla sarjaan
lisäämähän lapsikarjaa.

Eipä ollut helppo mulla
maailmahan tähän tulla.
Lätin rouvan hakemassa
juoksit, sisko. Kuumenemassa
oli vesipata sulla.
Pöydässä jo kahvi, pulla
odottivat ensimmäistä
auttajaani ylimmäistä.

Sitten sait sä puuhaa vasta:
likottaa sait tätä lasta,
pestä pahat rievut aina,
viedä saunaan lauantaina.

Yleni siitä siskossarja.
Kaikki muut elohon jäivät,
Henrik-veikon Tuoni riisti.

Isosisko sinisilmä,
punaposki mesimarja,
pyörrytti pojilta pääköt.
Moni häntä mielisteli,
omaksensa ajatteli,
mutt´ei mieltynyt Maria.

Tuli sitten Saaren Simo,
tummasilmä, aaltotukka,
poika luonnolta lehiä.
Hänpä koppoi korjahansa,
otti kuin omenan puusta,
meiän Marja-siskosemme.
Saaressa asuivat ensin,
Sumpulassa sitten koti
oli vuosikymmeniä.
Siellä kasvoi neljä brihaa:
Viljo, Heino, Kauko, Arvo.

Vanhin, Hannes-poika, meni
nuorena jo Manan maille.
Häntä seuras sinne Lempi,
tytär heikko, kivuloinen.
Sittenpä Simokin muutti
Hanneksen ja Lempin seuraan.
Kaiho silloin täytti mielen,
siskon sekä poikiensa.

Sumpula se oli paikka
parhain koko maailmassa.
Siellä viihtyi vierahatkin,
sinne usein tiensä veti,
kesteihin hyvän emännän.

Kohtalo kovapa riisti
Sumpulan sorean kodin,
riisti koko Karjalankin.
Saipa sisko antaa uhrin
isänmaalle armahalle:
Arvo-poika kaatui siellä
isänmaata puolustaissa.
Siellä lepää tomu Arvon,
kotiseudun kalmistossa.
Sinne kulkee aatoksemme,
missä nukkuu rakkahamme:
isät, äidit, veikko, lapset.

Asumme nyt hajallansa,
yksi siellä, toinen täällä.
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
myö saman isäsen lapset.

Vaan nyt merkkipäivänäsi
siellä poikasi kodissa,
jossa saat sä hellän hoivan,
siellä tapaa suku laaja
toinen toisensa ja sinut.
Näet varmaan veikkojamme
sekä heidän perheitänsä,
näet siskonkin omia.
Ennen muita omat poikas
näet kaikki perheinensä.

Minä yksin, ikäneito,
jään vaan vielä tulematta.
Pakiskoon tämä paperi,
mitä mull´ on mielessäni:

Toivon sulle, siskokulta,
kirkkahan elämänillan
suvituulen soitellessa,
lauhkeasti leyhyessä!

Onnea ja siunausta
suokoon sulle suuri Luoja
vuosisadan viimeisen nyt
neljänneksen alkaessa!

Tilda-sisko

Aulis Tenkasen huomautuksia:

- Pirona oli keittoruoka, johon käytettiin perunoita, herneitä, lanttua, ohraryynejä ja tuoretta naudan lihaa.
- Marian puoliso oli talollinen Simo Antinpoika Hämäläinen, Sumpulan kartanon omistaja Vpl Pyhäjärven Ivaskansaaren kylästä.
- Maria asui sotienjälkeiset vuotensa poikansa Kauko Hämäläisen maatilalla Kiikan pitäjässä.