15.3.2008
Aulis Tenkanen

VENÄJÄLTÄ PALANNEISTA SUUREN POHJANSODAN SOTAVANGEISTA

Lähteet
Kansallisarkisto VA 7022, ES 2376; WA 2308
Kankaanpää, Matti J. 2001: Suuri Pohjansota. Iso Viha ja Suomalaiset.
Kauppila, Matti Kalle 1992: Kaipuusta kotimaahan: Suuren Pohjan sodan jälkeen Venäjältä palanneet suomalaisiin joukko-osastoihin kuuluneet karoliinisotavangit. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisema tutkielma.
Lewenhaupt, Adam (toim.): Karl XII:s officerare. 1920.
Oja, Aulis: Venäjältä Suomeen 1721-1722 palautetut sotavangit. Aikakauskirja Suomalainen Suomi, nro 9/1955, s. 573-575.
von Warnstedt, Christopher: Ätten von Buschenfeldt. Genos 1990:95.96.

Asiakirja VA 7022 käsittää ne sotilas- ja siviilihenkilöt, jotka saapuivat joulukuussa 1721 ja tammikuussa 1722 Venäjän maarajan yli Uudellemaalle Pernajaan. Vapautetut oli koottu ilmeisesti Pietarin seudulta. Suomalaisiin joukko-osastoihin sijoittui Kauppilan mukaan 1257 miestä; Ojan mukaan luetteloissa oli kuitenkin kaikkiaan vain 699 sotilasta, joiden lisäksi niissä oli mainittu 99 siviilimiestä, 247 vaimoa, 194 lasta ja 2 anoppia, kaikkiaan 1241 henkilöä. Toistaiseksi on selvittämättä, mistä erot johtuvat. Osa johtunee käsite-eroista, osa siitä, että luetteloissa sama henkilö voi esiintyä useammin kuin kerran.

Kauppila löysi asiakirjasta 595 suomalaisiin joukko-osastoihin sijoittuvaa henkilöä,. joiden kohdalla oli ilmoitettu vangitsemispaikkakunta. Oja löysi luetteloista kaikkiaan 785 henkeä, joiden vangitsemispaikka oli ilmoitettu, näistä siviilejä 87.

Kauppila ilmoittaa löytäneensä luetteloista noin 180 suomalaisiin joukko-osastoihin kuulunutta miestä, jotka jäivät vangiksi Viipurin antautuessa v. 1710. Mutta Oja löysi luetteloista kaikkiaan vain 78 sotilasta ja 9 siviiliä, jotka oli merkitty vangituksi Viipurissa v. 1710. Etsiessäni näistä sellaisia sotilaita, jotka kuuluivat Viipurin läänin jalkaväkirykmenttiin (todennäköisesti kaksikasrykmentistä), löysin vain seuraavat viisi suomalaista ehdokasta:

Christer Cuner (toisessa yhteydessä Kuner), sotamies
Anders Bertilsson, sotamies
Hindrich Hindersson, korpraali
Erich Swänsk, sotamies
Mårten Myrä, sotamies

Viipurin joukkoja koskevat merkinnät ovat tulkinnanvaraisia, kyse voi olla myös Viipurin läänin nostoväen (utbådsfolk), Viipurin varuskunnan tai Viipurin porvariskaartin miehistöstä. Koska jalkaväkirykmentin kaksikaspataljoonasta on säilynyt katselmusrulla vuodelta 1709, miesten nimet saattavat löytyä sieltä. Esim. Ruokolahden pitäjän miehiä ei siitä kuitenkaan löydy. Oja ei löytänyt luetteloista yhtään Viipurissa 1710 vangittua Viipurin jalkaväkirykmentin sotilasta.

Viipurin puolustajia oli noin 3 880 miestä, joista 135 upseeria. Laivaston eskaaderi vei pois kaupungista 877 sairasta ja haavoittunutta. Jos kaatuneiden määräksi oletetaan 400 miestä, antautuneita sotilaita oli noin 2 600. Ojan tietojen pohjalta laskien heistä oli luettelossa vain 3 %. Kauppilan mukaan laskien heitä olisi 7 %. Vähäistä palanneiden määrää selittää osaksi se, että venäläiset houkuttelivat antautuneita sotamiehiä siirtymään voittajan palvelukseen. Heitä sotavankien paluuoikeus ei koskenut. Näin tehneet ainakin 500 itäsuomalaista miestä uskoivat ehkä voivansa suorittaa palveluksensa Viipurissa. Mutta pian heidätkin vietiin Venäjälle. (Kankaanpää 2001, s. 265).

Vapautettujen miesten perheenjäsenten nimiä ei mainita. Vaikka sotavankeuteen vietiinkin sotilaita perheineen, palautettujen joukossa oli ilmeisesti vankeusaikana syntyneitä lapsia ja todennäköisesti myös Venäjällä vihittyjä vaimoja. Näiden kansallisuudesta ei ole tietoa.

Vastaavanlaisia henkilöluetteloita myöhemmin palautetuista rivimiehistä ja aliupseereista ei ole tiettävästi säilynyt. Pitkästä vankeusajasta huolimatta monta Narvankin taistelussa v. 1704 vangiksi joutunutta puolustajaa tiedetään kuitenkin palanneen rauhan tultua (Kankaanpää 2001, s. 131).

Viipurin jalkaväkirykmentin kaksikaspataljoonan johtajista Ruokolahden komppanian kapteeni Jacob Bilangin (n. 1660-1738) mainitaan palanneen sotavankeudesta huhtikuussa 1722, saman komppanian luutnantin Johan Laurentz von Buschenfeldtin maaliskuussa 1722 sekä rykmentin everstin ja samalla Viipurin linnan komendantin Magnus Stiernstråhlen huhtikuussa 1722. Buschenfeldtin mainitaaan kuljetetun sotavankeuteen Novgorodin ja Moskovan kautta Siperiaan. Myös kapteeni Bilang ja eversti Stienrståhle olivat joutuneet Siperiaan. (Lewenhaupt 1920). Kapteeni Jacob Bilangin poikakin, Johan Jacob Bilang (1686-1763), joutui Viipurin valloituksen yhteydessä sotavangiksi ja kuljetettiin Siperiaan, josta palasi v. 1722. Poika käytti samaa kutsumanimeä kuin isänsäkin. Hänet on mainittu vänrikkinä 1.9.1707 laaditussa kapteeni Bilangin komppanian katsemusluettelossa, joka käsitti pääasiassa ruokolahtelaisia kaksikassotamiehiä. Aikaisemmissa listoissa Brusius Tenga ja Eerik Eerikinpoika Tengain oli mainittu ruodun 36 edustajina. Vuonna 1707 ruodun edustajana mainittiin Thomas Thomasson ilman sukunimeä, joten hänen sotilasnimensä oli ilmeisesti Tengain. Edellä mainitut ruodun edustajat näyttävät nimistä päätellen olleen lähtöisin Immalanjärven kylän Huuhtasen talosta ja suvusta.

Koska Viipurin jalkaväkirykmentin kaksikaspataljoonan katselmusluettelosta v. 1709 puuttuu Ruokolahden komppania kokonaan, se on voinut tuhoutua ylipäällikkö Georg Lybeckerin onnettomalla sotaretkellä Inkerinmaalle v. 1708. Vuonna 1710 Tenkasen ruotuun olisi silloin tarvittu uusi mies, joko ruodun talojen asukkaista tai ulkopuolelta pestattu.

On myös mahdollista, että Tenkasen ruodun varsinainen ruotusotamies Eerik Tenkanen ja ylimääräinen ruotusotamies joutuivat sotavangiksi samassa Viipurin taistelussa 1710 ja sitä tietä Venäjälle. Kantaisäni Jöran Tenganen (Jyri, Jyrki, Yrjö tms. Tenkanen) on voinut olla juuri tällainen ylimääräinen sotamies.

Kantaisäni kerrotaan joutuneen sotavankeuteen Nizni Novgorodiin. Viipurin kaksikas-jalkaväkipataljoonan upseereita en ole löytänyt kuitenkaan löytänyt siellä sotavankina mainittujen ruotsalaisten upseereiden luettelosta (mikrofilmi WA 2308). Sen sijaan mainitusta luettelosta löytyivät mm. eversti Jürgen Johan Lode (1661-1728) ja majuri Adam Reinhold Nieroth, jotka jäivät vangiksi elokuussa 1704 puolustaessaan Narvan kaupunkia Hämeen, Viipurin ja Savon läänien kolmikasjalkaväkirykmentissä. Jos haudattujen luettelossa mainittu Tenkasen kuolinikä pitää paikkansa, hän olisi tuolloin ollut noin 16-vuotias eli juuri ja juuri ikänsä puolesta asekelpoinen. Sen vuoksi ei voida sanoa, joutuiko kantaisä sotavangiksi todennäköisemmin Narvassa vai Viipurissa. Valitettavasti miehistöluetteloita tasitelujoukoista ei ole säilynyt, ei myöskään Ruokolahden manttaaliluetteloita vuosilta 1703-04, joissa kantaisän olisi pitänyt näkyä ensimmäisen kerran.

Nierothin mainitaan palanneen Liivinmaalle v. 1721 (Lewenhaupt 1920). Lode asusti perheineen sotavankeuden ajan pääasiassa Moskovassa ja vapautui jo 1719. Rauhansopimuksen jälkeen hän toimi ensin Helsingin ja sittemmin Haminan varuskunnan komendanttina.

Upseereiden mukana saatettiin kuljettaa myös heidän palveluskuntaansa kuuluvia sotilaita, renkejä ja piikoja perheenjäsenineen. Moskovassa oleskelleiden 1 500 miehistön jäsenen mainitaan ylittäneen valtakunnan rajan helmikuussa 1722. Siperiasta vapautetut pääsivät paluumatkalle vasta vuoden 1722 puolella, Moskovasta pääryhmä näyttää päässeen lähtemään Pietariin elokuun puolivälissä. Osa palaavista joutui loppusyksyllä kiertämään maitse Viipurin ja Helsingin kautta Turkuun päästäkseen joulukuussa kotiinsa Ruotsin puolelle. Tenkanen saattoi palata kotimaahansa aikaisintaan huhtikuussa 1722, jolloin mm. Viipurin jalkaväkirykmentin kaksikaspataljoonan upseereista mm. kapteeni Jakob Bilangin ja hänen poikansa vänrikki Johan Jakob Bilangin tiedetään palanneen Siperiasta, nähdäkseni Nizni Novgorodin kautta (Lewenhaupt 1920, s. 51)..

Seuraavien vuosien aikana sotavankeudesta palaavien joukot vähenivät. Viimeinen suurehko joukko palasi vuonna 1727 Kasanista. Yksittäisiä henkilöitä tiedetään kuitenkin palanneen vielä Pikkuvihaan asti.