3.4.2001
Aulis Tenkanen:

AKKASTEN PONNISTELUT ITSENÄISIKSI TALOLLISIKSI

Stephan (Teppo tai Tahvo) Ackain syntyi kastettujen luettelon mukaan Lucas Ackaisen ja Anna Mustoisen poikana Enkkuan seudulla 14.4.1767. Todistajana eli kummeina 22.4.1767 pidetyssä kastetilaisuudessa olivat Thomas (Tuomas) Naskali Tolsterniemestä sekä Michel (Mikko) Persin (Pärssinen) ja Anna Ackain Kahvenitsan kylästä, todennäköisesti, Lucas Ackaisen ja Elisabeth Wuohelaisen tytär. Tälläkin kerralla näyttää lapsen äidin etunimi kirjatun virheellisesti; äidin etunimi olikin todennäköisesti Maria. Perustelut ovat samanlaiset kuin edellisessä tapauksessa; sellaista avioparia kuin Lucas Ackain ja Anna Mustoin ei löytynyt Pyhäjärven rippikirjoista sen enempää kuin vihittyjen ja kuolleidenkaan luettelosta. Sitä paitsi Tepon/Tahvon asema Johan (Juho) Luukkaanpoika Ackaisen rinnalla vuonna 1775 alkavassa rippikirjassa viittaa siihen, että hän kuului edellisenä vuonna kuolleiden Lucas Ackaisen ja Maria Mustoisen perikunnan jäseniin.

Teppo/Tahvo solmi 14.3.1793 avioliiton 26-vuotiaan lesken, Rodjanlahden kylästä olevan Anna Javanaisen kanssa. Tepon asuinpaikaksi kirjattiin Enkkua. Tepolle/Tahvolle ja Annalle syntyi v. 1794-99 kolme tytärtä ja yksi poika. Yhden tyttären kuoltua 1½-vuotiaana eloon jäivät Maria, Anna ja Juho.

Lahjoitusmaan isännät pyrkivät nostamaan verorasitusta vuoden 1728 verorevisiossa määrätystä, olihan maiden tuottokin noussut, tosin talonpoikien maahan tekemien sijoitusten ansiosta. Mutta talonpojat katsoivat, ettei lahjoitusmaaisännällä ollut oikeutta nostaa yksipuolisesti veroja niin kauan kuin vuoden 1728 verollepano oli tuorein maatilojen virallinen verollepano. Tästä aiheutui vuoden 1774 jälkeen, jolloin Pyhäjärven lahjoitusmaat osti paroni Andreas Freedericksz, kahnauksia ja talonpoikien nostamia oikeusjuttuja. Esimerkiksi 1785 nostetussa oikeusjutussa valitettiin, että paroni vaati talonpojilta monin verroin enemmän päivätöitä kuin vuoden 1728 verorevisiossa oli määrätty. Alimaaoikeus kehotti talonpoikia hyväksymään paronin vaatimukset. Talonpojat vetosivat ylimaaoikeuteen, mutta se vahvisti edellisen oikeusistuinten päätökset. Vaikka tottelemattomia talonpoikia uhattiin raipparangaistuksella ja karkotuksella ilman minkäänlaisia korvauksia, yksikään talonpojista ei tehnyt sopimusta veronkorotuksesta, mutta ei myöskään noudattanut lahjoitusmaaisäntien karkotusmääräystä.

Kun Juho syntyi v. 1799, asuinpaikaksi kirjattiin Kiskonsaari, joka itse asiassa kuului Enkkuan maakirjakylään, vaikka esiintyi rippikirjassa omana kylänään. Vuosien 1787-1800 rippikirjoissa Teppo/Tahvo ja hänen vaimonsa eivät kuitenkaan esiinny Kiskonsaaren otsikon alla.

Vastuu kansalaisten lukutaidosta ja sen kehittämisestä kuului siihen aikaan kirkolle. Sen vuoksi oli säädetty, että joka ei osannut lukea edes tavaamalla, ei ollut kelvollinen rippipöytään. Tämä puolestaan merkitsi sitä, ettei ripillepääsemätön voinut päästä avioliittoon. Ensimmäinen koulu, ns. pitäjänkoulu, perustettiin kirkonseudulle 1700-luvun loppupuolella. Aluksi koulun opettajana toimivat lukkari ja apulaislukkari, mutta vuodesta 1763 erillinen koulumestari. Seurakunta piti erityistä kouluhuonetta ja vuotuisilla kylänlukusilla eli kinkereillä laadittiin luettelo lukutaidottomista lapsista, jotka kutsuttiin pitäjänkouluun niin pitkäksi aikaa kuin oli tarpeellista. Lukusille osallistuminen oli pakollista, poissaolosta saattoi saada raipparangaistuksen tai sakon. "Ehtoisia ja antoisia olivat kinkerit. Pelossa ja vavistuksessa niitä odotettiin, mutta kun kaikki oli ohi, asianomaiset merkinnät lukuseteleihin tehty ja emännät järjestäneet peräkammariin vehnäskahvit, kelpasipa silloin hyvän mielen tuntein isäntäväenkin viivähtää kirkonmiesten rovastin, kappalaisen, lukkarin ja suntion isällisessä ja turvallisessa seurassa", muistelee 1800-luvun lopun kinkereitä eräs seurakuntalainen (ks. Impi Wiika: Vpl Pyhäjärvi. Kappale kannakselaisvaiheita, 1950, s. 80).

Rippikoulu oli pitäjänkouluakin vanhempi; seurakunta velvoitettiin jo 1741 aloittamaan rippikoulun pito, siihen asti vain lukkarin oli määrä tarkastaa Herran ehtoolliselle pyrkivien lukutaito ja kristinuskon opinkappaleiden tuntemus. Rippikoulun oli aluksi määrä olla kaksiviikkoinen, mutta oppilaita oli alkuaikoina vaikea pitää koulussa edes yhtä viikkoa loppuun. Rippikouluun otettiin vain 15 vuotta täyttäneitä. Ripille ei päässyt ennen kuin oli selvinnyt kunnialla loppukuulusteluista. Huonosti oppivat saivat käydä koulun kaksi kertaa, jotkut useamminkin, jotkut eivät selvinneet kuulusteluista ankarista yrityksistään huolimatta koskaan ellei pappi katsonut tapausta läpi sormien. Joissakin seurakunnissa kerrotaan tapauksista, joissa rippikoulusta selviämättömien ihmisten täytyi elää elämänsä valittunsa kanssa avoliitossa. Avoliitot herättivät siihen aikaan yleistä pahennusta.

Teppo/Tahvo Ackain ja Anna Javanain esiintyvät yhdessä Enkkuan rippikirjojen lehdillä. Heille on merkitty kaikkiaan 24 rastia kymmenien käskyjen, uskontunnustusten, Herran rukouksen sekä katekismuksen kastetta ja rippiä koskevien opinkappaleiden, synnintunnustusten, ehtoollista koskevien opinkappaleiden, pöytä- ja muiden rukousten, huoneentaulun ja pyhien kirjoitusten tuntemuksesta sekä rastit erinomaisesta lukutaidosta. Kirkossa ehtoollisella he olivat käyneet vähintään kaksi kertaa vuodessa. Rippikirjassa oli kaksi saraketta vuotta kohden ehtoollisella käynnin päivämäärän merkitsemistä varten; kirjaamista varten pitkämatkalaisten oli saavuttava kirkolle jo edellisenä päivänä. Kirkossa käyntiä ja seurakuntalaisten siveellistä elämää valvoivat ns. kuudennusmiehet. Vähäisistä rikkomuksista saattoi selvitä kirkollisella häpeärangaistuksella (julkisella synnintunnustuksella kirkossa, mustallapenkillä tai jalkapuussa istumisella), mutta ilman pätevää syytä tehdyistä pyhätöistä saattoi tuomioistuin määrätä sakkoja tai raippoja.

Vuoden 1800 maaliskuussa Teppo/Tahvo kuoli keuhkotautiin ja vaimo jäi toisen kerran leskeksi. Teppo/Tahvo oli kuollessaan vain 32-vuotias. Hänen ammatikseen kirjattiin kuolleiden listaan D, joka lienee tässä tapauksessa tulkittava lyhennykseksi sanasta Dito=sama eli sama ammatti kuin edellisen henkilön kohdalla, joka oli maatilan isäntä.

Tepon/Tahvon kuoltua Anna-leski kolmine lapsineen jatkoi asumistaan Akkasten talossa Enkkuassa. Hän solmi vuonna 1805 uuden avioliiton Rahkajärveltä kotoisin olevan Juho Talikkaisen kanssa, joka muutti samalla taloon. Annan elämänkaari päättyi kuitenkin jo tammikuussa 1807, hänen ollessaan 40-vuotias. Kuolinsyyksi kirjattiin kihti (gikt), mikä tuntuu oudolta. Lapset, 15-vuotias Maria, 11-vuotias Anna ja kuusivuotias Juho jäivät orvoiksi. Maria kuoli jo saman vuoden syyskuussa, keuhkotautiin hänkin. Lasten korkeasta kuolleisuudesta kertoo se, että noin 75 % kuolleista oli siihen aikaan lapsia.

Vuonna 1801 valtiovalta antoi suostumuksen paroni Freederickszin hakemukseen talonpoikien päivätyövelvollisuuden lisäämisestä 60:stä 326:een (ruotsalaiselta) aaterilta eli yli viisinkertaiseksi. Korotus oli talonpoikien mielestä kohtuuton. Tämä ns. Taubilan "kontrahti" muodosti esikuvan muillakin Suomen lahjoitusmailla, joskin velvoitteen täyttäminen osoittautui yleensä mahdottomaksi. Kontrahdin vuoksi talonpoikia alkoi muuttaa toisiin pitäjiin. Ilman talonpoikien suostumusta tehty "kontrahti" mitätöitiin v. 1811, mutta se oli silloin jo ehtinyt aiheuttaa talonpojille paljon vahinkoa; veroja korotettiin kaikkialla ja siitä aiheutuneet riidat jätettiin oikeuksien ratkaistavaksi. (Kirkinen ym. s. 205)

Vuosien 1813-25 rippikirjan mukaan Anna Ackain avioitui (merkintä bortg. eli bortgift) 28.12.1815) ja muutti talosta. Hän oli silloin 19-vuotias. Juho-veli avioitui vuoden 1828 lopussa Liisa Raamin, Wernitsan kylästä olevan torpparin tyttären kanssa.

Vuosien 1825-36 rippikirjassa Juho vaimoineen on kirjattu Enkkuan seudun Korkkalan (maakirja)kylän talon n:o 1 kohdalle. Aikaisemmin Korkkalaa ei ollut rippikirjoissa erotettu omaksi kyläkseen. Juhon nimen eteen on tehty merkintä Blgm, lyhennys sanasta bolagsman, yhtiömies.

Vuoden 1827 maakirjaan oli Korkkalan talojen hallintasuhteet merkitty seuraavasti:

Talo n:o 1:
½ Anders Ackanen ja Walborg (Antti Akkanen ja Varpu)
¼ Staffan Johaninpoika Ackanen (Tahvo Juhonpoika Akkanen)
¼ Johan Ackanen (Juho Akkanen)

Talo n:o 2:
½ Michel Ackanen ja Walborg (Mikko Akkanen ja Varpu)
½ Petter Ackanen (Pekko Akkanen)

Talo n:o 3:
1/32 Johan Ackanen (Juho Akkanen)
1/8 Jöran Ackanen (Yrjö Akkanen)
1/8 Jöran Henricinpoika Ackanen (Yrjö Heikinpoika Akkanen)
1/8 Matts Ackanen (Matti Akkanen)
1/8 Henric Ackanen (Heikki Akkanen)
1/8 Henric Ackanen (Heikki Akkanen)

Kaikki kolme taloa olivat siis Akkasen suvun hallussa. Ilmeisesti tästä syystä vielä 1870-luvulla Korkkalan kylä tunnettiin kansan keskuudessa paremmin Akkalan kylän nimellä.

Lahjoitusmaaherrat olivat maariita-asiassa kääntyneet keisarin puoleen vaatien keisarillista asetusta, joka vahvistaisi heille omistusoikeuden lahjoitusmaahan. Keisari antoi sen, mutta vasta v. 1826. Asetuksessa määrättiin samalla, että sen voimaanpano lykättiin vuoteen 1837. Vasta silloin lahjoitusmaatalonpojat menettivät lainvoimaisesti omistusoikeuden tiluksiinsa. Entisistä talollisista tuli lampuoteja (landbonde), jotka olivat velvolliset maksamaan veronsa suoraan lahjoitusmaaherralle. Tämä sai nyt vapaasti määrätä heille verot ja päivätyöt.

V. 1830 oli Pyhäjärvellä päivätyövelvollisuudesta talonpoikien ja lahjoitusmaanomistajan välillä jälleen suuria rettelöitä. Niiden vuoksi monet tilat autioituivat talonpoikien muuttaessa edullisempiin pitäjiin. Koko pitäjän väkiluku laski tuntuvasti. (Impi Wiika: Vpl Pyhäjärvi. Kappale kannakselaisvaiheita, 1950, s . 103)

Samana vuonna Juho ja Liisa saivat poikalapsen, jonka nimeksi pantiin Matti. Vuonna 1835 he saivat toisen pojan, nimeksi tuli Antti. Molempien sukunimet merkittiin rippikirjaan Akkaseksi, ilman i:tä.

Vuosien 1836-48 rippikirjaan Juho oli merkitty talon isännäksi. Hänestä oli tullut lampuoti.

"Lampuotikaudella olot Pyhäjärvellä rauhoittuivat siitä, mitä ne olivat olleet ennen keisarillista asetusta. Ropotissa käyntiä pidettiin välttämättömänä pahana, johon piti alistua, aivan kuten tämän päivän ihmisen on alistuttava maksamaan veroja. Yksittäisiä kahnauksia saattoi tosin sattua hovin pelloilla, jos ropottimiehen ja hovin työnjohtajan välit sattuivat kiristymään. Työnjohtajan eli taarostan varusteisiin kuului nimittäin piiska, kasakanletti, jota hän saattoi hyvinkin tanssittaa ropottimiehen selässä, jos äkkipikainen oli. Ja tällaisista tapauksista riitti jännittäviä juttuja. Mutta ne jäivät yksittäisiksi tapauksiksi. Kapinan luonteisia joukkoesiintymisiä ei enää ollut."(Reino O. Kukko-Kaarlo Viika: Vpl Pyhäjärvi-kirja 1950, s. 43).

Vuoden 1845 marraskuussa Liisa-vaimo kuoli outoihin vatsavaivoihin, 42 vuoden ikäisenä. Juho oli tuolloin 46-vuotias.

Talo tarvitsi emännän. Seuraavan vuoden kesäkuussa Juho meni uudestaan naimisiin, 42-vuotiaan Katri Päiväläisen, Orolan kylästä olevan lampuodin tyttären kanssa Vuonna 1848 he saivat tyttären, jonka nimeksi tuli Anna Akkanen.

Vuonna 1852 Matti Juhonpoika avioitui 18-vuotiaan Helena Willstenin kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin heille syntyi 1854 poika, jonka nimeksi pantiin Juho.

Antti-veli meni naimisiin Liisa Antintytär Pusan kanssa. Juhon, Matin ja Antin perheet asuivat v. 1859 samassa taloudessa. Anna-tytär ja Katri Päiväläinen kuolivat vuonna 1860, Antti 1862, Liisa Pusa 1863, Juho 1867 ja Helena Willsten 1868. 37-vuotiaana leskeksi jäänyt Matti avioitui 20-vuotiaan saaprulaisen lampuodin tyttären Maria Nokelaisen kanssa.

Vuonna 1837 voimaan tullut keisarillinen asetus lahjoitusmaista johti niiden talonpoikien aseman kurjistumiseen. Tilanteen korjaamiseksi vuoden 1867 autonomisen Suomen valtiopäivät teki periaatepäätöksen lahjoitusmaiden lunastamiseksi valtiolle. Vpl Pyhäjärven lahjoitusmaat, Taubilan kartanoa lukuunottamatta, lunastettiin korvausta vastaan valtiolle v. 1875. Lampuodit saivat toivoa olojen paranemisesta.

Vuosien 1869-79 rippikirjaan Matti Juhonpoika Akkanen on merkitty Korkkalan kylän talon n:o 2:n lampuotiksi. Samalla hän viljeli myös taloa n:o 1, ainakin osaksi.

Rippikirjassa vuosilta 1880-89 Matti Juhonpoika Akkanen on merkitty Korkkalan kylän kruununrälssin eli verovapaan valtiontilan n:o 2:n lampuodiksi. Valtion tarkoituksena oli myydä lunastetut lahjoitusmaat talonpojille perintöluontoisten tilojen muodostamiseksi pitkäaikaisella maksuajalla. Samassa talossa asuivat myös Juho Matinpoika Akkanen, hänen vuotta nuorempi vaimonsa Maria Wiskari, heidän lapsensa Matti, Helena, Katri ja Abraham (Aapro), kaksi renkiä ja yksi piika.

Talon vanhaisäntä Matti Juhonpoika Akkanen kuoli 1886, hänen vaimonsa Maria Nokelainen seuraavana vuonna ja Juho Matinpoika sitä seuraavana.

Rippikirjassa vuosilta 1890-1899 esiintyvät lampuodin leski Maria Viskari sekä hänen ja Juho Akkasen yhteisistä lapsista Matti ja Helena. Kuitenkin myös nuoremmat Katri ja Aapro asuivat talossa. Helena avioitui v. 1898 Juho Pusan kanssa ja muutti samalla talosta. Talossa asuivat myös Antti Matinpoika Akkanen vaimoineen vuoteen 1896 asti, jolloin hän kuoli, Heikki Nokelainen, Maria-lesken veli, ja Anni Hyttinen, Antin leskivaimo.

Lasten opetus pitäjänkoulussa lakkasi v. 1858, josta lähtien koulumestari sai määräyksen antaa keväisin ja syksyisin opetusta tavaamisessa ja sisäluvussa seurakunnan eri kylissä vähintään 14 päivää. Näin sai alkunsa kiertokoulu. Sitä pidettiin sellaisissa taloissa, joissa oli jonkinlainen huonetila opetusta varten. Korkkalan kylässä sellaisen järjestäminen tuotti vaikeuksia, minkä vuoksi ainakin v. 1879 kylän lapset kutsuttiin pitäjäntuvalle opetettaviksi.

Seurakunta ryhtyi 1869 pitämään alaikäisistä yksityiskohtaista lastenkirjaa, jonne kylänlukusilla kirjattiin heidän edistymisensä lukutaidossa ja eräitä muitakin tietoja. Sitä ennen 1800-luvulla lastenkirjaan oli merkitty vain rippilasten taidot lukemisessa, katkismuksen osaamisessa ulkoa ym. rippikoulun vaatimuksia.

Enkkuan koulupiirin ensimmäinen kansakoulurakennus valmistui v. 1894, melkein Akkasten naapuriin. Sitä ennen ja vielä myöhemminkin seurakunta piti konfirmaatioikään asti lapsista erityistä kylänlukusiin perustuvaa lastenkirjaa, jonne kirjattiin heidän edistymisensä lukutaidossa ja eräitä muitakin tietoja.

1890-luvulla toimitettiin maanmittari G.F. Qveflanderin johdolla isojako, jossa koottiin saman lampuodin tilukset harvemmiksi, mutta suuremmiksi lohkoiksi. Toimitus päättyi v. 1897. Toimituskartan otteesta laatimani rajapiirros on liitteenä 1. V. 1830 syntyneen Matti Akkasen perikunnan jäsenet saivat kotipalstan Pyhäjärven järven rannalta koulutontin länsipuolelta eli entisen kotipalstansa. Perikunnan tilukset talosta n:o 2 käsittivät isonjaon jälkeen 85 ha, josta peltoa 6 ha, niittyä 11 ha, viljelyskelpoista metsämaata 1 ha, varsinaista metsämaata 66 ha ja joutomaata 1,5 ha. Tilan palstaluku oli kolme ja manttaali 1/12 eli 0,083 yksikköä. Lisäksi perikunta sai talosta n:o 1 yhteensä 61 ha, josta peltoa 5 ha, niittyä 9 ha, varsinaista metsämaata 46 ha ja loput joutomaata.

Valtio möi 39 vuoden maksuajalla Pyhäjärveltä ostamansa lahjoitusmaat perintömaiksi niitä viljeleville talonpojille v. 1904. Niin Juho Akkasen perillisistä tuli itsenäisiä talollisia, vapaita maanviljeijöitä.