FIG:n Melbournen kongressissa englanninkielisenä esitetty artikkeli nro 704.3, suom. 23.5.2001
Aulis Tenkanen

YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT TILUSJÄRJESTELYISSÄ

Aulis Tenkanen

Tiivistelmä

Käsillä oleva raportti kuvailee selvitystä, joka on laadittu FIG:n (Maanmittareiden Kansainvälinen Liitto) päätöslauselman 7/9-1990 toteuttamiseksi. Tehtävänä oli tutkia tilusjärjestelyiden suhdetta ympäristösuojeluun samoin kuin luonnon- ja maisemansuojeluun sekä raportoida tulokset kirjallisesti. Työn yhteydessä toimitettu analyysi perustuu 7. komission (maahallinto ja katasteri) yhdyshenkilöiltä ja ammattikirjallisuudesta koottuihin tietoihin.

JOHDANTO
FIG hyväksyi v. 1990 Helsingissä pidetyssä kongressissa mm. seuraavan päätöslauselman:

Ottaen huomioon, että tilusjärjestelyt on tärkeä väline maaseutumaisen alueen kehittämisessä ja että ympäristönsuojelu-, luonto- ja maisemanäkökohdat ovat toimituksessa keskeisiä, FIG päättää, että tilusjärjestelyjen ja mainittujen näkökohtien välisestä suhteesta on tehtävä kirjallinen selvitys.

Minulla on ollut kunnia huolehtia päätöslauselman toteutuksesta. Aihe liittyy läheisesti työhöni, se on myös lähellä sydäntäni.

Laatimani selvitys perustuu osaksi kyselyyn, johon 7. komission yhdyshenkilöt ovat vastanneet, osaksi ammattikirjallisuuteen.

KYSYMYSLOMAKE
Perustietojen kokoamiseksi aiheesta laadittiin kysymyslomake englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Seitsemännen komission sihteeristö jakoi kysymyslomakkeen komissioyhdyshenkilöilleen vuoden 1992 alussa. Totean kiitollisena saaneeni vastaukset 17 henkilöltä, jotka edustivat seuraavia maita: Australia, Itävalta, Tshekkoslovakia, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Italia, Madagaskar, Alankomaat, Uusi Seelanti, Norja, Puola, Ruotsi, Iso-Britannia ja Jugoslavia.

Minulla oli myös ilo vastaanottaa hyödyllisiä julkaisua ja artikkeleita Belgian, Ranskan, Tanskan, Alankomaan, Saksan, Norjan ja Sveitsin viranomaisilta, komissioyhdyshenkilöiltä tai kollegoiltani.

Kysymyslomakkeessa esitettiin avainkäsitteille seuraavat määritelmät:

Ympäristönäkökohdat
Näkökohdat, jotka koskevat ihmisympäristön suojelua; so. maaperän, geomorfologisten ja geologisten kohteiden, vesien, ilman, ilmastotekijöiden, kasviston, eläimistön ja niiden tekijöiden suojelua, jotka vaikuttavat maiseman esteettiseen ja historialliseen arvoon tai kulttuuriarvoon.

Tässä tarkastelussa ympäristöä tarkastellaan ihmisestä ja hänen toiminnoistaan käsin. Sen vuoksi ihmisten ei tässä yhteydessä katsota kuuluvan ympäristöön.

Tilusjärjestelyt
Tilusten kokonaisjärjestely alueella, jolla esiintyy pirstoutuneita viljelmiä, metsälöitä tms. Toimituksessa kootaan näiden tiluksia maanvaihdoin suuremmiksi lohkoiksi, jotka soveltuvat paremmin käyttötarkoitukseensa. Lisäksi alueella voidaan suorittaa muunkinlaisia parannustöitä.

Tilusten kokoaminen on vain yksi, mutta tässä yhteydessä välttämättömäksi katsottu tilusjärjestely komponentti. Todellisuudessa toimituksen nimitys ei useimmissa kielissä lainkaan viittaa tilan maiden kokoamiseen tai edes vaihtoon (esim. Suomessa ko. toimitusta kutsutaan uusjaoksi).

Näiden määritelmien jälkeen esitettiin vastattavaksi seuraavat kahdeksan kysymystä:

1. Mihin lakeihin tai asetuksiin tilusjärjestely ja siihen liittyvä rahoitus pääasiassa perustuu (säännöksen nimi, alkuperäisen säännöksen ja tuoreimman muutoksen julkaisuvuosi, mistä hankittavissa)?

2. Miten on laissa tai asetuksissa muotoiltu tilusjärjestelyn tarkoitus ja lailliset edellytykset?

3. Miten on tilusjärjestelyitä koskevissa säännöksissä ilmaistu tai muuten otettu huomioon ympäristönäkökohdat?

4. Mitkä maanne tilusjärjestelyissä usein suoritetut toimenpiteet saattavat huomattavasti vaikuttaa ympäristöön ja sen kehitykseen?

5. Mitä säännöksiä ja virallisia ohjeita on julkaistu tilusjärjestelytoimituksen ympäristövaikutusten arvioimiseksi ja kontrolloimiseksi (nimi, julkaisuvuosi, mistä ostettavissa)?

6. Mitä myönteisiä ympäristövaikutuksia on tilusjärjestelyillä ollut verrattuna siihen todennäköisimpään kehitysvaihtoehtoon, joka olisi toteutunut ilman tilusjärjestelyä?

7. Mitä kielteisiä ympäristövaikutuksia on tilusjärjestelyillä ollut verrattuna siihen todennäköisimpään kehitysvaihtoehtoon, joka olisi toteutunut ilman tilusjärjestelyä?

8. Lisätietoja aiheesta (suositeltavaa kirjallisuutta, tulevaisuuden näköaloja jne.)

KESKEISET TULOKSET
Kyselystä saatuja tietoja täydennettiin ammattikirjallisuuden avulla. Keskeiset tulokset olivat seuraavat:

Yleispiirteistä taustatietoa
Tilusjärjestelytoimitus on tunnettu enimmäkseen maissa, joissa perheviljelmillä on tärkeä rooli maataloudessa. Toimituksia suoritetaan monissa Euroopan maissa, ja se tunnetaan myös eräissä Aasian ja Afrikan maissa. Amerikassa se tunnetaan ainakin Kanadan Quebecin provinssissa.

Vaikka skandinaaviset tilusjärjestelyt syntyivät 18. vuosisadalla englantilaisten aitausliikkeen innoittamina, joiden yhteydessä jaettuja yhteismaita koottiin suuremmiksi lohkoiksi, eivät Iso-Britannia eivätkä useimmat englantia puhuvat muutkaan maat nykyään tunne tilusjärjestelytoimitusta. Maatilojen perintäjärjestelmästä (esim. esikoisen etuasema) tai erilaisesta maapolitiikasta johtuu, että maatalousmaan pirstoutuneisuus ei ole merkittävä ongelma ainakaan Iso-Britanniassa.

Keski-Euroopassa kehitys on johtanut tilusjärjestelysäännösten liittämiseen osaksi maaseudun kehittämislainsäädäntöä (teiden, kuivatusverkon ja muiden teknisten perusrakenteiden rakentamista, maisemointitöiden jne. suorittamista).

Skandinaviassa (Suomi, Tanska, Norja ja Ruotsi) tilusjärjestelysäännökset sisältyvät maanjakolainsäädäntöön (kiinteistönmuodostus ja siihen liittyvät maanmittaustehtävät).

Norjassa tilusjärjestelytoimituksen suorittaa maaoikeus, joka koostuu erikoistuomarista (maanjakokandidaatti) ja kahdesta luottamushenkilöstä. Suomessa ja Ruotsissa toimituksen suorittaa korkeakoulututkinnon suorittanut maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri yhdessä kahden uskotunmiehen kanssa. He ovat vastuussa tilusjärjestelyä koskevista päätöksistä. Lisäksi päätöksenteon valmisteluu osallistuu useita erikoisasiantuntijoita. Toimitusinsinöörillä onkin monissa asioissa pikemminkin generalistin kuin spesialistin tausta.

Nykyiset tilusjärjestelylait on useimmiten peräisin 1970-luvulta, esim. Itävallassa, Belgiassa, Saksassa, Madagaskarilla, Norjassa ja ruotsissa, tai 1980-luvulta, esim. Ranskassa, Alankomaissa, Puolassa ja Jugoslaviassa. Slovakiassa laki maaseudun kehittämisestä on vuodelta 1991.

Tilusjärjestelytoimituksia tuetaan yleensä voimakkaasti julkisista varoista. Yleensä toimitusinsinöörin palkkion kustantaa valtio kokonaan.

Tilusjärjestelytoimituksen tarkoitus
Tilusjärjestelytoimituksen laissa määritellyt päämäärät vaihtelevat maasta toiseen. Seuraavat esimerkit, vaikkakin sanontoja on yleistetty ja tiivistetty, tarjoavat käsityksen päämääristä Skandinaviassa:

1. Perusparantaa maaseudulla tiluksia vaihtamalla pirstoutuneiden tilojen tilussijoitusta (Suomi) tai maankäytön tehokkuutta (Norja).
2. Parantaa maaseudun viljelmien taloudellista käyttöä tai edistää luonnon kehittämistä, suojelualueiden hoitoa, metsitystä, virkistystä, merkittäviä maanparannustöitä jne. (Tanska).
3. Parantaa tilojen huonoa tilussijoitusta tai edistää parempaa maankäyttöä (Tanska).

Vastaavasti seuraava luettelo tarjoaa esimerkkejä päämääristä maista, joissa tilusjärjestelylainsäädäntö on liitetty kiinteämmin maaseudun kehittämiseen:

1. Parantaa maatalouden ja mahdollisesti myös metsätalouden edellytyksiä (esim. Itävalta, Ranska, Italia, Puola, Sveitsi ja Jugoslavia).
2. Parantaa maatalouden tehokkuuden edellytyksiä ja suojella tai parantaa luontokohteita.
3. Parantaa tuotanto- ja työolosuhteita maataloudessa, mahdollisesti myös metsätaloudessa sekä edistää kaavoituksen mukaista maankäyttöä maaseutumaisessa elin- ja työympäristössä (Saksa).
4. Parantaa maaseutualueen tilussijoittelua ja rakennetta (seutu)kaavoituksessa osoitetun maankäytön (maatalous, metsätalous, luonnonmukainen ja maisemanhoitoalue, tekniset perusrakenteet, ulkoilualueet ja kulttuurihistorialliset alueet) pohjalta (Alankomaat).

Ympäristötavoitteet
Useissa maissa tilusjärjestelylaissa ei ole mainittu lainkaan ympäristötavoitteita. Tilusjärjestelytoimituksen toimenpiteiden tulee kuitenkin olla sopusoinnussa muissa laeissa ilmaistujen ympäristösäännösten kanssa. Sellaiset lait voivat säädellä maankäytön suunnittelua ja rakentamista, luonnonsuojelua, vesienhoitoa, rakennusten ja muinaismuistoalueiden suojelua jne. (esim. Suomi).

Ruotsissa järjestelmä on samantapainen sillä poikkeuksella, että paremman maankäytön edistäminen on mainittu laissa yhtenä tilusjärjestelytoimituksen päätavoitteista. "Parempi maankäyttö" voi sisältää erityisiä ympäristönäkökohtia palstajaotuksen uudistamisessa.

Norjan tilusjärjestely- ja jakolaki luettelee muutamia ympäristötavoitteita: "Kukin maatila on muotoiltava niin tarkoituksenmukaiseksi ja yhtenäiseksi kuin mahdollista ottaen huomioon ympäristö- ja maisemanäkökohdat sekä eliöstön kasvu- ja elinalueet."

Tanskan tilusjärjestely- ja jakolaki sanoo, että tilusjärjestely voidaan suorittaa myös ostettaessa tai myytäessä maata ympäristötarkoituksiin. Se voidaan suorittaa myös hankittaessa maata korvaamaan toista maakappaletta sellaisen hankkeen yhteydessä.

Päinvastoin kuin Tanska, muut Skandinavian maat ovat harvaan asuttuja ja metsävaltaisia. Norja on vuoristorikas maa. Nämä piirteet selittänevät osaksi ympäristönäkökohtien erilaisuutta ko. maiden lainsäädännössä.

Keski-Eurooppa on tiheämmin asutettu, viljelysmaata on runsaasti, paikoin myös vuoristoa. Monella maalla on eroosio-ongelmia. Siksi on ymmärrettävää, että niiden laeissa ympäristönäkökohdat ovat tärkeämpiä kuin esim. Suomessa.

Ranskan maaseutualueen kehittämislain mukaan tilusjärjestelyn toimenpiteet tulee suorittaa sopusoinnussa metsäpolitiikan kanssa, ottaen huomioon luonnonympäristön vaatimukset. Lain mukaan alueen kehittämistoimikunnan jäsenistä yhden tulee olla perehtynyt luonnonsuojeluun.

Saksan maaseutualueen kehittämislain mukaan tilat on toimituksessa (Flurbereinigung) järjesteltävä (osa)valtion kulttuurin ja kehittämisen sekä yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi ottaen huomioon maisemarakenne. On suojeltava maaperää ja suoritettava tarpeellisia maanparannustöitä, samoin on suoritettava sellaisia toimenpiteitä, jotka parantavat maatilojen perusedellytyksiä, vähentävät maatilojen hoidon vaatimaa työmenekkiä ja helpottavat muutoinkin sitä.

Edellä mainittuja toimenpiteitä toteutettaessa alueen kehittämisviraston tulee valvoa julkista etua ja ottaa huomioon erityisesti

- kaavan mukainen maankäyttö
- luonnon suojelu ja rauhoitus
- maisemanhoito
- arkkitehtuuriltaan tai historiallisesti arvokkaiden rakennusten ja muiden kohteiden suojelu
- kylien ja maaston miljöö.

Luonnonmukaisia vesistöjä saa muuttaa vain jos vesistönhoito sitä vaatii.

Alueen kehittämissuunnitelmassa voidaan tiluksista ottaa päältäpäin vähäinen määrä yleistä etua kuten rauhoitusalueeksi, maisemansuojelualueeksi tai ulkoilun tarpeisiin. Milloin tällainen alue ei samalla palvele jako-osakkaiden taloudellisia etuja, sen uuden omistajan on maksettava asianmukainen korvaus järjestelyalueen lakisääteiselle osakasyhteisölle (Teilnehmergemeinschaft).

Alankomaiden laissa maaseutualueen kehittämisestä (landinrichting) järjestelyalueen hyödyllisyyden parantaminen kaavan mukaiseen maankäyttöön kuuluu toimituksen päämääriin; toimituslajeja ovat Kansallisen maaseudun kehittämistoimikunnan johtama "ruilverkaveling", jossa maatilojen pirstoutuneita ja hajanaisia tiluksia keskitetään maanvaihdoin, sekä maakuntahallinnon ja paikallisen kehittämistoimikunnan johtama, paremmin yleisiä tarpeita palveleva alueen uudelleenjärjestely- tai perusrakenteiden uudelleenrakennustoimitus "herinrichting" ). Enintään 5 % toimitusalueen tiluksista voidaan päältä päin ottaa yleiseen tarpeeseen (mukaan lukien suojelualueet), mahdollisesti vastikemaata tai rahakorvausta vastaan. Perusrakenteiden uudelleenrakennushankkeissa, joissa maatilan pirstoutuneiden ja hajanaisten tilusten kokoaminen näyttelee vähäisempää osaa, vastaava enimmäisprosentti on 3.

Ympäristöön vaikuttavat kehittämiskeinot
Kysymyslomakkeessa mainittiin 15 kehittämiskeinoa, joita on usein käytetty tilusjärjestelyissä. Vastaajaa pyydettiin valitsemaan näistä ne, joilla tämä katsoi maassaan olevan huomionarvoinen ympäristövaikutus. Lisäksi vastaajaa pyydettiin nimeämään mahdollisia muita samantapaisia kehittämiskeinoja.

Seuraavat keinot esiintyivät vastauksissa useimmin:

- tieinvestoinnit (mukaan lukien suunnittelu, muotoilut ja rakentaminen)
- vesirakennus- ja vesieroosioinvestoinnit
- metsitys
- maatilojen talouskeskusten siirto
- maanvaihto (maanhankinta, välillinen vaikutus)
- maanraivaus
- omistusoikeuksien selvittäminen ja lainhuudatus (välillinen vaikutus)

Seuraavanlaisia keinoja mainittiin vastauksissa tai ammattikirjallisuudessa harvemmin:

- maisemointi-investoinnit (tuulieroosion vaikutukset ja kontrolli), investoinnit eliöstön kasvupaikkoihin ja elinpiireihin (mukaan lukien teiden reunakaistat ja avo-ojat)
- maanhankinta joko omistusoikeudella järjestelyalueen tiluksista päältäpäin otettuna tai käyttöoikeuden rajoituksina
- yhteisalueiden perustaminen ympäristötarkoituksiin
- maankäyttösopimukset ympäristötarkoituksiin
- normaalia suuremmat subventiot (välillinen vaikutus).

Muunlaisia keinoja (kuten vesien puhdistaminen, peltopalstojen suunnan muuttaminen, muurien säilyttäminen) mainittiin vieläkin harvemmin.

Erilaisten keinojen tärkeys vaihtelee ilmeisesti maasta toiseen riippuen olosuhteista ja lainsäädännöstä. Keinot eivät sovellu kaikkiin maihin.

Ympäristövaikutusten arviointi
EEC hyväksyi v. 1985 direktiivin (85/337/EEC) ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) hankkeissa, joilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Menettelyssä tulee sopivalla tavalla tunnistaa, kuvata ja arvioida suora tai epäsuora vaikutus seuraaviin:

- ihmisiin, eläimistöön, kasvistoon
- maaperään, vesistöön, ilmaan, ilmastoon ja maisemaan
- kahden edellä mainitun ryhmän väliseen vuorovaikutukseen
- aineellisiin voimavaroihin ja kulttuuriperintöön.

Tämän filosofian mukaan myös ihmiset kuuluvat ympäristöön. Sen vuoksi näkökulma on paljon laajempi kuin käsillä olevassa selvityksessä.

Tilusjärjestelyjä ei mainita nimeltä niiden hankkeiden luettelossa, joissa direktiivin mukainen ympäristövaikutusten arviointi on toimitettava. Toisaalta mainitaan, että jäsenvaltio voi vaatia ympäristövaikutuksen arviointia myös maatalouden rakennetta uudistavissa hankkeissa. Laaja ja perusteellinen tilusjärjestely on ilmeisesti tähän ryhmään kuuluva esimerkki.

Vaikka tilusjärjestelyjä subventoidaan tavallisesti voimakkaasti, Euroopan Unionin jäsenmaat eivät ole olleet kovin innokkaita omaksumaan sellaista kantaa, että järjestelyillä olisi merkittävä ympäristövaikutus. Yhtenä syynä näyttää olevan se, että direktiivin mukainen julkinen ja kriittinen arviointimenettely on hyvin monimutkainen. Tilusjärjestelyjen käynnistämisestä ja toteutuksesta vastaavat viranomaiset ovat puolustaneet omia arviointijärjestelmiään. Ainakin Alankomaissa luonnonsuojeluorganisaatiot ovat kannattaneet uudenlaista arviointimenettelyä voidakseen parantaa vaikutusmahdollisuuksiaan jo hankkeen alkuvaiheessa.

Alankomaissa maaseutualueen kehittämistä on vuodesta 1985 vaatinut erityistä hankkeen arviointia joko kehittämisohjelmassa (johon hankkeen käynnistäminen perustuu) tai toteutusohjelmassa. Arvioinnissa analysoidaan odotettuja kehittämiskeinojen vaikutuksia
- taloudelliseen tilanteeseen, mukaan lukien työtilaisuudet
- asuin- ja työympäristöön
- luontoon ja maisemaan
- vesien, maaperän ja ilman puhtauteen.
Arviointi koskee neljänlaisia vaikutuksia (talouteen, sosiaalisiin suhteisiin, luontoon ja ympäristöön), mutta jättää niiden painotuksen poliittisille päätöksentekijöille. Toisaalta hankkeiden käynnistämiseen vaaditaan vähintään 5 %:n sisäinen korko.

Käsikirja "Landinrichting" kuvaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tilusjärjestelyissä ja perusrakenteiden uudelleenrakennushankkeissa. Teos on luonnonsuojelusäätiön julkaisema (1991).

Alankomaiden hallitus päätti v. 1992, että maaseutualueen kehittämishankkeessa on normaalisti toimitettava YVA-asetuksen (1987) mukainen arviointimenettely. Asetus noudattaa edellä mainitun direktiivin periaatteita. Maaseutualueen kehittämishanketta koskeva asetuksen muutos astuu voimaan 1.1.1994. Maaseutualueen kehittämislain ympäristösäännökset sopeutetaan ympäristönhoitolakiin (1992) ja YVA-asetukseen.

Saksassa liittovaltion asetus YVA:sta annettiin v. 1990. Se koskee myös maaseutualueen kehittämishankkeita (Flurbereinigung). Kuitenkaan kaikki niistä eivät vaadi laissa tarkoitettua YVA:a - vain ne, joissa on tarkoitus toteuttaa ylemmän kehittämisviranomaisen hyväksymä julkisten tai yhteisten laitosten tai laitteiden tie-, vesistö- ja maisemasuunnitelma. Muussa tapauksessa kehittämislain mukainen arviointimenettely on riittävä. Ohjeita aiheesta on julkaistu esim. teoksessa "Landentwicklung und Landeskultur".

Sveitsi, vaikkakaan se ei kuulu Euroopan Unioniin, on omaksunut edellä mainitut EEC:n direktiivin periaatteet maaseutualueen kehittämishankkeissa. Liittovaltuusto on päättänyt, että merkittävissä kehittämishankkeissa (sellaisissa jotka käsittävät 5-400 ha viljelysmaata, riippuen insinöörityön tarpeesta), on toimitettava virallinen YVA-menettely ennen tätä koskevaa suunnittelu, toteutus- tai muutospäätöstä. Viranomaisohjeita on julkaistu teoksessa "Umweltverträglichkeitsprüfung (UVP) bei Meliorationen" (1990).

Ranskassa asetus nro 86-1417 pvm:ltä 31.12.1986 ja eräät muut säännökset velvoittavat maankehittämistoimikuntaa toimeenpanemaan selvityksen hankkeen (remembrement) vaikutuksista, mukaan lukien ympäristövaikutukset. Selvityksen tulee olla yleisön saatavilla hankkeen toteutusta edeltävässä julkisessa kuulemisvaiheessa.

Useimmissa kysymyslomakkeeseen vastanneissa maissa ei kuitenkaan ole erityisiä säännöksiä tai viranomaisohjeita tilusjärjestelyn ympäristövaikutusten arvioinnista siinä mielessä kuin lomakkeessa määritellyt käsitteet edellyttävät.

Myönteiset ympäristövaikutukset
On periaatteessa helppoa selvittää kaikki merkittävät ympäristön muutokset tilusjärjestelyn jälkeen. Mutta on paljon vaikeampaa arvioida, mitkä muutokset olisivat tapahtuneet ajan mittaan, vaikka tilusjärjestelyä ei olisi suoritettu. Loput muutoksista voidaan katsoa tilusjärjestelyhankkeen vaikutuksiksi. Seuraavat vastaukset luonnehtivat joidenkin vastaajien käsityksiä tilusjärjestelyjen myönteisistä vaikutuksista:

Itävalta
- Maaperän (eroosio)suojelua palvelevat rakennelmat, yhteensä 2000 km vuodesta 1960 lähtien.
- Kasvillisuuden ja eläimistön asuin- tai elinpaikkaverkon kehittäminen vuodesta 1984.
- Kuivatustöistä kieltäytyminen.
- Kosteikkojen perustaminen kasviston ja eläimistön rikastuttamiseksi.

Ilman tilusjärjestelytoimituksia edellä mainitut toimenpiteet olisivat olleet mahdollisia vain erittäin rajoitetussa määrin.

Suomi
- Eräiden maataloudesta ja kotieläintaloudesta sekä teistä ja metsien rajalinjoista aiheutuvien haittojen vähentyminen.
- Vapaaehtoisen suojelutoiminnan ja ympäristöarvoja omaavien kohteiden (historialliset rakennukset, puut, pensasaidat, maanviljelysmaisema) hoidon edistäminen.

Saksa
Kokonaisvaikutuksena on ollut maiseman rikastuminen ja sen ekologisten toimintojen parantuminen. Eriteltynä:
- Pinta- ja pohjavesien suojelu.
- Maaperän suojelu.
- Kasvillisuuden ja eläimistön kasvu- ja elinpaikkaverkoston kehittäminen.
- Maiseman rikastuminen istutusten ansiosta.

Alankomaat
1. Suojelutoimet
a) luonnontilaiset kohteet (laajoja alueita on siirretty hallituksen tai luonnonsuojeluorganisaatioiden hallintaan).
b) maisemanhoitokohteet (puut, pensasaidat, palstojen suojelijapatsaat, tyypilliset tiet ja vesistöt)
c) kulttuurihistorialliset kohteet (rakennukset, hautakummut).
2. Rakennustyöt
a) maisemointityöt
b) luonnontilaiset kohteet (luonnontilan parantaminen: parempi vedenkorkeus sekä kasvillisuuden ja eläimistön istutustyöt)
3. Maatilojen talouskeskusten siirrot luontoarvoja pilaavilta alueilta muuanne.

Ruotsi
Tilusten hoito on parantunut. Hylätyt pellot on metsitetty. Vanhoja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita teitä on suojeltu.

Monien maiden edustajat eivät maininneet yhtään myönteistä ympäristövaikutusta.

Kielteiset ympäristövaikutukset
Vastaajien mukaan tilusjärjestelyillä on ollut seuraavanlaisia kielteisiä vaikutuksia:

Itävalta
Tilusjärjestelyt edistävät intensiivisempää tuotantoa, jolla on taipumus laajentaa monokulttuureja ja köyhdyttää kasvillisuutta ja eläimistöä.

Suomi
Tilusjärjestelyt ovat osaksi nopeuttaneet ympäristön köyhtymistä, joskaan se ei ole ollut lainvastaista.

Ranska
Tilusjärjestelyillä voi olla haitallisia vaikutuksia maisemaan, ilmastoon, maaperään, kasvillisuuteen, eläimistöön ja vesistöön.

Saksa
Ottaen huomioon voimassa olleet säännökset tilusjärjestelyt eivät kaiken kaikkiaan ole aiheuttaneet haitallisia vaikutuksia luonnontalouteen. Yksittäistapauksissa voi esiintyä ristiriitoja maaperän. vesistön, luonnon monimuotoisuuden ja kasvu- tai elinpaikkojen suojelussa. Sellaisissa tapauksissa on normaalisti turvauduttu haittoja lieventäviin ja korvaaviin toimenpiteisiin.

Alankomaat
Aikaisemmin tilusjärjestelyissä oli vakavimpana haittana ojien vedenpinnan alentaminen. Se tehtiin maatalouden eduksi, mutta tyypillisen kasvuston ja eläimistön vahingoksi. Kaikissa tapauksissa vedenpinnan alentamista ei voi välttää, mutta nykyään haitta minimoidaan.

Toisena haitallisena vaikutuksena voidaan mainita maiseman mittakaavan laajentuminen. Maatilojen talouskeskusten siirroilla rauhallisille alueilla on myös ollut haitallisia ympäristövaikutuksia.

Norja
- Joidenkin kasvillisuuden ja eläimistön kasvu- tai elinpaikkojen tuhoutuminen.
- Maiseman esteettisten arvojen väheneminen.

Puola
Ekologista arvoa omaavien rajakaistojen tuhoutuminen (kasvillisuuden ja eläimistön kasvu- ja elinpaikat).

Jugoslavia
- Tuulieroosioriskit.
- Maaperälle, kasvillisuudelle ja eläimistölle aiheutuneet vahingot ja haitat.

Joidenkin maiden edustajat eivät maininneet yhtään huomionarvoista tilusjärjestelyjen kielteistä ympäristövaikutusta.

TULOSTEN ARVIOINTIA JA NÄKÖALOJA
Yksilön oikeuksien kasvaessa ja ympäristökysymyksiin kohdistuvan kiinnostuksen lisääntyessä tilusjärjestelyjä on syytetty ympäristönäkökohtien laiminlyönnistä. Kaikkia tilusjärjestelyalueella tapahtuvia ympäristömuutoksia ei kuitenkaan voida katsoa järjestelyn vaikutuksiksi; monet muutokset tapahtuisivat todennäköisesti joka tapauksessa, vaikkakin ehkä myöhemmin. Jotkut kielteiset muutokset saattavat tapahtua tilusjärjestelystä huolimatta.

Joka tapauksessa tilannetta on useissa maissa parannettu tarkistamalla lainsäädäntöä ja antamalla uusia ohjeita. Vieläkin ripeämmin on saatettu vapaaehtoisesti ryhtyä ottamaan ympäristönäkökohdat paremmin huomioon tilusjärjestelyissä, riippuen suuresti hankkeen johtajasta ja paikallisista toivomuksista. Muutamissa maissa on ollut normaalia nimittää vähintään yksi ympäristöasiantuntija tilusjärjestelytoimikuntaan tms.

Useimmat edellä mainituista keinoista, joilla on katsottu olleen myönteinen ympäristövaikutus, eivät kuitenkaan välttämättä vaadi varsinaista viljelmän tms. käyttöyksikön tilusten varsinaista kokoamista edullisemmiksi käyttölohkoiksi. Ainakin teoriassa useimmat niistä voitaisiin toteuttaa myös ilman sitä, jopa ilman minkäänlaista maanvaihtoa. Tilusjärjestelytoimituksen yhteydessä kehittämistoimenpiteet saattavat kuitenkin muodostua edullisemmiksi sekä yksityiseltä että kansantaloudelliselta kannalta. Yksityistaloudellinen edullisuus voi johtua osaksi valtion subventioista, kansantaloudellinen edullisuus hankkeen suuremmasta koosta ja sopivamman hankemuodon puutteesta. Toisaalta pahoin pirstoutuneilla alueilla perusrakenteiden uudelleenrakennus- ja hoitokulut voivat alentua suuresti tilusten kokoamisen ansiosta tai sellaisen maanvaihdon ansiosta, jonka motiivina on jokin muu kuin tilusten kokoaminen edullisemmiksi käyttölohkoiksi.

Viime vuosina monet maat ovat joutuneet syvään taloudelliseen taantumaan ja kärsimään julkisen talouden alentuneesta maksukyvystä. Vallalla on pyrkimys vähentää monien kehitystoimenpiteiden valtiontukea. Maatalouden valtiontuki ei ole varmastikaan suurin ongelma, mutta yhdistyneenä nykyiseen ylituotantoon siitäkin aiheutuu melkoinen ongelma. Tällä hetkellä esiintyy painetta nopeuttaa peltojen metsitystä tai muulla tavoin vähentää viljelyalaa. Oikeassa paikassa pellon metsitys voi rikastaa maisemaa. Väärässä paikassa, se voi aiheuttaa epämiellyttäviä muutoksia pilaamalla maisemaa ja sen kulttuuriarvoja. Periaatteessa ongelma voitaisiin monin paikoin poistaa tai sitä voitaisiin lieventää tiluksia vaihtamalla, mahdollisesti jopa ilman tilusten kokoamista suuremmiksi käyttölohkoiksi. Tilusten(ketju)vaihtoon perustuvaa uudelleenjakoa voidaan myös käyttää hyväksi maan hankkimiseksi ympäristö- tai muihin erityistarkoituksiin (kuten metsitykseen) tasapuolisella ja järkevällä tavalla tapauksissa, joissa sellainen kuuluu toimituksen tavoitteisiin. Sellainen toimituksen suorittaminen ilman kaikkien asianomaisten maanomistajien suostumusta saattaa kuitenkin edellyttää, että tilusjärjestelysäännöksiä ensin tarkistetaan.

Kansalaisten kiinnostus ympäristökysymyksiin näyttää olevan kasvussa. Siksi tekee mieli kysyä, tarvitseeko nykyinen maailma enemmän tilusmaiseman rikastamista sen perusrakenteita (kiinteistöjaotusta, tie- ja kuivatusverkkoa, maisemallisia elementtejä jne.) uudistamalla kuin tyytymällä vain kokoamaan tiluksia edullisemmiksi käyttölohkoiksi. Joka tapauksessa kaikki tällainen tarjoaa maan hallinnoinnin parantamiseksi maanmittareille uusia haasteita paikkatietojen ja arviointitekniikan, uusien hankemuotojen, lakien ja ammattikoulutuksen kehittämisessä. Toivottavasti tämä selvitys ja sen kirjallisuusluettelo antaa ideoita siihen, miten vastata näihin haasteisiin.

KIITOSSANAT
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista mainita nimeltä kaikkia niitä kollegoja ja muita henkilöitä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän selvityksen vastaamalla kysymyksiini ja lähettämällä minulle ammattikirjallisuutta, keskustelemalla aiheesta kanssani ja kommentoimalla tekstiluonnoksiani. Olen heidän arvokkaasta avustaan suuresti kiitollinen. Toivottavasti en ole liian usein ymmärtänyt väärin saamaani informaatiota.

KIRJALLISUUTTA